Terraarioeläimet · Viljakäärme · Leopardigekko · Maakilpikonna · Tulilisko · Berberiskinkki · Tarantella · Ohje

Terraarioeläinten hoito-ohjeita

21.04.2008

Tervetuloa terraarioeläimiin keskittyneelle sivustolle! Näiltä sivuilta löydät tietoa eri lajien terraariovaatimuksista, olosuhteista, hoidosta, lisääntymisestä sekä monista muista eläimille tärkeistä asioista. Tällä hetkellä olemme keskittyneet käsittelemään seuraavia lajeja tai eläinryhmiä: viljakäärme, leopardigekko, maakilpikonnat, tuliliskot, berberiskinkki, kuningaspyton, kuningasboa, tarantellat, sinikieliskinkit ja siniviehkokäärme.

Jos sivustossa liikkuminen tuntuu vaikealta, kannattaa tutustua ohjeisiin. Pääset lukemaan eri aiheista joko vasemmalla olevan valikon kautta tai klikkaamalla kunkin otsikon alla olevaa kuvaa. Valikko muuttuu, kun etenet lajikohtaisille sivuille.

Viljakäärme (Pantherophis guttatus)

Kuva

Viljakäärme, lempinimeltään viljis, on yleisin lemmikkinä pidettävistä käärmeistä, ja sitä voi rehellisesti suositella alottelijallekin. Laji on myrkytön, luonteeltaan lempeä ja sitä on helppo käsitellä. Viljakäärmeet kasvavat useimmiten 120-160 cm pitkiksi ja painavat 700-1000 grammaa. Kiipeilevänä lajina täysikasvuiselle viljakäärmeelle sopii esimerkiksi 70x50x60 cm kokoinen terraario. Jos terraario tehdään akvaariosta, olisi pohjan syytä olla suurempi, esimerkiki 100x40x50 cm. Vastakuoriutuneena viljakäärmeet ovat noin 25 cm mittaisia ja jonkin verran lyijykynää ohuempia. Poikasta onkin syytä pitää aluksi reilusti pienemmässä tilassa, sillä isosta terraariosta löytyy lähes aina poikasen mentävä aukko. Sopivien olosuhteiden järjestäminen viljakäärmeelle on helppoa ja päivittäinen hoito yksinkertaista. Viljakäärmeet ovat hämäräaktiivisia eläimiä, ja ne syövät ongelmitta pakastehiiriä ja pieniä rottia. Lajista on jalostettu kymmeniä erilaisia väri- ja kuviomuotoja, mikä monien mielestä tekee viljakäärmeestä entistä mielenkiintoisemman. . Näiltä sivuilta löydät kattavan tietopaketin viljakäärmeen terraariosta, hoidosta, lisääntymisestä ja värimuodoista.

© Matias Griese

Leopardigekko (Eublepharis macularius)

Kuva

Leopardigekko on yksi suosituimmista terraariossa pidettävistä liskoista. Leogekot ovat helppohoitoisia ja helposti käsiteltäviä. Aikuinen gekko on kämmenelle sopiva -- pituudeltaan 20-25 cm. Leot ovat hämäräaktiivisia eläimiä, mutta oppivat kyllä tulemaan esille ruokailemaan myös valoisaan aikaan. Ravinto koostuu erilaisista hyönteisistä kuten sirkoista ja toukista. 80x40x40 cm kokoinen terraario riittää 1-3 aikuiselle gekolle. Leopardigekkoja on kasvatettu lemmikiksi jo pitkään, ja Suomessakin kuoriutuu vuosittain paljon poikasia harrastajilla ja kasvattajilla. Leopardigekkosivuilta löytyy tietoa lajin hoidosta ja terraariosta, ruokinnasta, käsittelyyn totuttamisesta sekä talvilevosta.

© Niina Hallikainen

Maakilpikonna (Testudo, Agrionemys, Geochelone sp.)

Kuva

Maakilpikonnat ovat valitettavan usein väärinymmärrettyjä eläimiä. Kilpikonnia pidetään helppohoitoisina koska ne ovat kasvissyöjiä, ja kilpikonnan olemus on matelijoista ehkä sympaattisimman näköinen. Kuitenkin juuri maakilpikonnat ovat yksi haastavimmista terraarioeläimistä. Maakilpikonnat ovat elintavoiltaan vaeltajia ja tarvitsevat paljon elintilaa, jopa useita neliömetrejä. Ruokavalion pitäminen monipuolisena ja terveellisenä vaatii paljon tietoa ja tarkkuutta, ja virheet aiheuttavat eläimelle korjaamattomia vaurioita. Oikein hoidettuina maakilpikonnat ovat hyvin pitkäikäisiä ja mielenkiintoisia eläimiä, ja ne tarjoavat omistajalleen iloa loppuelämäksi. Maakilpikonnasivuilla kerrotaan kattavasti yleisimpien lajien, eli kreikankilpikonnien (Testudo hermanni, Testudo boettgeri), nelivarvaskilpikonnien (Agrionemys sp.), kannuskilpikonnan (Testudo ibera) ja leopardikilpikonnan (Geochelone pardalis), hoidosta.

© Niina Hallikainen

Tulilisko (Cynops, Pachytriton, Paramesotriton sp.)

Kuva

Tuliliskon nimellä myytävät vedessä elävät salamanterit ovat ehkäpä yleisimpiä terraariossa pidettävistä sammakkoeläimistä. Tuliliskona myydään monia salamanterilajeja, joista ylivoimaisesti yleisin on kiinankääpiötulilisko (Cynops orientalis). Laji kasvaa noin kymmenen sentin mittaisiksi ja tarvitsee vähintään 60 litran akvaariosta tehdyn akvaterraarion kodikseen. Tuliliskot liikkuvat sekä päivä-, että yöaikaan ja ovat suhteellisen helppohoitoisia eläimiä. Niinpä ne sopivat mainiosti ensimmäiseksi terraarioeläimeksi aloittelija, joka haluaa aloittaa harrastuksensa sammakkoeläinten tai erityisesti salamantereiden parissa. Näiltä sivuilta löydät kattavat hoito-ohjeet tuliliskoille, tietoa eri lajeista, niiden hoidosta ja kaikesta mikä liittyy salamantereiden pitämiseen akvaterraariossa.

© Joonas Gustafsson

Berberiskinkki (Eumeces schneideri)

Kuva

Berberiskinkki on suosittu terraariolemmikki. Noin 40 cm kokoinen aavikkolisko tarvitsee kuuman ja hiekkaisan terraarion, joka voi olla mitoiltaan vaikkapa 120x60x60 cm. Berberiskinkki syö varsin monipuolisesti erilaisia hyönteisiä ja matoja. Olosuhteiden ollessa kunnossa laji on yleensä terve, sympaattinen ja helppohoitoinen lemmikki, jota voi myös käsitellä. Enimmäkseen laji on liikkeellä aamupäivällä -- nukkumaan mennessään skinkki kaivautuu yleensä hiekkaan. Berberiskinkki on yksineläjä ja turvallisinta on hankkia vain yksi eläin kerrallaan. Sukupuolia on vaikea erottaa toisistaan, eivätkä koiraat siedä kilpailijaa. Laji tulee sukukypsäksi noin 3-4 vuoden iässä. Berberisivuilta löytyy monenlaista tietoa mm. skinkin terraariosta, hoidosta, ruokinnasta ja käsittelystä.

© Jonna Vikman

Kuningaspyton (Python regius)

Kuva

Kuningaspyton on yksi pienikokoisimmista pytonlajeista. Aikuisen kuningaspytonin pituus on vain 120-180 cm. Kätevän kokonsa, kauniin ulkomuotonsa ja rauhallisen luonteensa ansiosta kuningaspytonit ovatkin hyvin suosittuja lemmikkeinä ympäri maailman. Hämäräaktiivisena eläimenä kuningaspyton lähtee liikkeelle illalla ja viettää valoisan ajan piilossa. Kuningaspytonille sopiva terraario on esimerkiksi 100x50x50 cm kokoinen. Pytonin ravinnoksi käyvät hiiret ja keskikokoiset rotat, jotka kannattaa tarjoilla lämpiminä, sillä käärme tunnistaa saaliin lämpöaistimiensa avulla. Kuningaspytonit voivat toisinaan stressaantua vaikka ympäristönmuutoksesta ja lopettaa syömisen. Kotiuduttuaan pyton on kuitenkin yleensä helppohoitoinen ja kiitollinen kasvatettava. Kuningaspytonien lisäännyttäminen ei ole aivan yksinkertaista, ja poikueet ovat melko pieniä (2-10 munaa). Siksi kuningaspytoneita tuodaankin Afrikasta suuria määriä vuosittain. Kuningaspytonsivuilla käsitellään lajin hoitoa ja terraariovaatimuksia, sekä annetaan myös vinkkejä syömättömyyteen.

© Niina Hallikainen

Kuningasboa (Boa constrictor)

Kuva

Kuningasboa on Boidae-heimon ehkä yleisimmin pidetty käärme. Se herättää kunnioitusta melko ison kokonsa vuoksi, mutta ei ole kuitenkaan kohtuuttoman kokoinen kotona pidettäväksi käärmeeksi. Kuningasboa jää terraario-oloissa yleensä alle 3 metriä pitkäksi. Lajina kuningasboa on aika helppo trooppinen terraarioeläin, joka soveltuu myös aloittelevalle käärmeharrastajalle. Käärmettä hankittaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että se kasvaa nopeasti ja vaatii aikuisena suuren terraarion. Boat syövät aikuisena isoja rottia ja suurimmat yksilöt myös pieniä kaneja. Jokainen käärme on luonteeltaan erilainen, ja jotkin kuningasboayksilöt voivat olla temperamenttisempia. Kuningasboasivuilta löytyy perustietoa käärmeen terraariosta, hoidosta, ruokinnasta ja käsittelystä.

© Tiina Hallikainen

Tarantella eli lintuhämähäkki

Kuva

Tarantellat eli lintuhämähäkit ovat suurimpia kaikista hämähäkeistä. Tarantelloja on yhteensä noin 85 sukua ja 850 lajia, joista noin sata lajia tunnetaan jo harrastuksessa. Tarantellasta ei tule koskaan kesyä lemmikkiä ja sen käsittelyä tulee välttää. Hämähäkit ovat luultavasti tärkein hyönteisten saalistaja. Niiden myrkky on tarkoitettu halvaannuttamaan saalis ja helpottamaan ruoansulatusprosessia. Muutamaa sukua lukuun ottamatta hämähäkin purema ei ole ihmiselle sen vaarallisempi kuin ampiaisen pisto. Puolustautuessaan useimmat lajit potkivat ihoa ärsyttäviä karvoja tunkeilijaa kohti. Sivuilla olevat yleisohjeet pätevät suurimpaan osaan lajeja, mutta erikoisvaatimukset on syytä tarkistaa jokaisen lajin kohdalla erikseen.

© Terhi Koskela

Sinikieliskinkki (Tiliqua sp.)

Kuva

Sinikieliskinkki-lajit ovat melko helppohoitoisia ja osa niistä sopii myös aloittelijoille. Sinikielet kasvavat lajista riippuen noin 45-55 cm pituisiksi ja painavat aikuisina 300-800 grammaa. Nämä päiväaktiiviset liskot ovat kotoisin Australiasta sekä Indonesian saarilta. Sinikielilajeja on kuusi ja lisäksi tunnetaan seitsemän alalajia. Suurin osa sinikielilajeista elää kuivilla seuduilla, mutta jotkut indonesialaiset lajit ovat sopeutuneet paremmin sademetsäoloihin. Sinikieliskinkit ovat kaikkiruokasia, joten niiden ruokavalioon kuuluu sekä kasviksia että eläinkunnan tuotteita. Sinikielet ovat liikkuvaisia ja uteliaita liskoja ja tarvitsevat siksi melko tilavan terraarion. Esimerkiksi 150x60x60 cm kokoisessa terraariossa on jo mukavasti tilaa myllätä. Kaikki sinikieliskinkit synnyttävät eläviä poikasia. Poikaset ovat usein säikkyjä. Useat yksilöt kuitenkin tottuvat kasvaessaan käsittelyyn, ja niistä voi tulla hyvinkin kesyjä. Sinikieliskinkkisivuilta löydät paljon asiaa mm. hoidosta, ruokinnasta, terraariosta, lisääntymisestä ja eri lajeista. Tervetuloa sinikielien ihmeelliseen maailmaan! :)

© Niina Hallikainen

Siniviehkokäärme eli Blue Beauty (Orthriophis taeniurus ssp.)

Kuva

Siniviehkokäärme, englanniksi Blue Beauty, on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva pitkä ja nopealiikkeinen kuristaja. Parhaimmillaan käärmeen väritys on voimakkaan siniharmaa, mitä tummasävyinen kuviointi korostaa entisestään. Siniviehkokäärmeet ovat päiväaktiivisia, uteliaita ja rohkeita käärmeitä, jotka viettävät aikuisena paljon aikaa näkösällä. Kaikkien Orthriophis taeniurus -lajin käärmeiden tapaan siniviehkokäärmekin on luonteeltaan puolustautuva: häirittäessä käärme nostaa eturuumiin S-mutkalle ja hyökkii sähisten vihollista vastaan. Siniviehkokäärmeet soveltuvatkin hieman kokeneemmalle käärmeharrastajalle, jolle käärmeen aggressiivisuus on vain tervetullut haaste. Siniviehkokäärmeen sivuilla käsitellään lajin hoidon ohella myös lisääntymistä ja aggressiivisen käärmeen käsittelyä.

© Niina Hallikainen
© 2002-2007, Matelijat.info
PÄIVITÄ SELAIMESI! Se ei osaa näyttää sivuja oikein.