 Naaraan ja koiraan kloaakin seudun ero vatsapuolelta kuvattuna. Kuvia on havainnollisuuden nimissä hieman liioiteltu, erot eivät aina luonnossa ole yhtä selviä. |
Lisääntymiseen tarvitaan aina koiras ja naaras, eikä tuliliskoista aina ole helppo sanoa kumpaa sukupuolta eläin on. Poikasista tai nuorista yksilöistä sukupuolen määrittäminen ulkoisesti on erityisen hankalaa, sillä jotkin tuntomerkit näkyvät vain aikuisilla eläimillä ja niilläkin mahdollisesti vain lisääntymisaikaan.
Helpoimmin tunnistettava sukupuoliero on koiraiden hääpuku. Tuliliskoilla se ei valitettavasti ole muuta kuin koiraiden hännän sivuille ilmestyvää harmaa tai hopeinen raita, ja mahdollinen hännän muodon pieni muuttuminen. Vaaleaa raitaa ei kuitenkaan tule orientalis-ryhmän tuliliskoille, kuten kiinankääpiötuliliskolle, eikä se muillakaan lajeilla aina ole selkeä, joten myös raidaton eläin voi olla koiras, erityisesti nuori sellainen.
Kiinankääpiötuliliskokoiraan häntä on lisääntymisaikaan korkeampi (ja ruumiiseen verrattuna lyhyempi) kuin naaraalla. Japanintuliliskokoiraan hännän pää puolestaan muuttuu jopa lankamaiseksi ohueksi siimaksi. Miekkahäntätuliliskoilla puolestaan naaraan häntä on tyypillisen muotoinen, pitkä mutta tasakorkea; miekkamaisen muotoinen.
Kaikkiin salamantereihin pätevä sääntö siitä että täysikasvuiset naaraat ovat keskimäärin koiraita suurempia ja tukevampia pätee myös kaikkiin tuliliskolajeihin.
 Tuliliskojen sukupuoli määritetään vatsapuolelta kloaakin seutua tarkastelemalla. Yläpuolella koiras, alapuolella naaras miekkahäntätulilisko. |
Eräs hankalammin havaittava tuntomerkki on eläinten viemäriaukon, eli kloaakin seutu. Kaikkien lajien koirailla hännän juurella oleva kohouma turpoaa lisääntymisaikaan leveäksi, jopa neliömäiseksi muodostumaksi. Naarailla turvonnut alue jää kapeammaksi ja virtaviivaisemmaksi, mutta vastaavasti korkeammaksi. Sitä voisi kuvata sanalla kölimäinen.